Yhdysvaltojen virkaan astunut presidentti Donald Trump ilmoitti ensitöikseen Valkoisen talon mukaan vetävänsä maansa toistamiseen pois Pariisin ilmastosopimuksesta. Ensimmäisen kerran Trump irrotti Yhdysvallat sopimuksesta vuonna 2017.
Trumpin kausien välissä maa oli presidentti Joe Bidenin johdolla mukana ilmastosopimuksessa. Yhdysvaltojen rooli maailmantalouden lisäksi ilmastotyössä on merkittävä, sillä maa on Kiinan jälkeen suurin päästöjen aiheuttaja noin 6 miljardilla tonnilla CO₂-ekv.
Virkaan astuttuaan Trump julisti myös ”kansallisen energiahätätilan” ja ilmoitti Yhdysvaltojen poraavan öljyä ja kaasua jatkossa enemmän kuin koskaan. Hänen hallinnoltaan odotetaan toimia, joilla fossiilisten polttoaineiden käytön on arvioitu jopa kaksinkertaistuvan.
EU:lla pelintekijän paikka
Yhdysvaltojen kokoisen toimijan pois jäädessä ilmastotyön johtajuus olisi entistä enemmän tarjolla EU:lle. Järkevillä toimilla ja suunnannäyttämisellä unioni voi olla ratkaisevassa asemassa vaikuttavassa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja samalla hyötyä vastuustaan myös taloudellisesti.
Ilmastonmuutos ei ole häviämässä päivässä, joten tulevaisuudessa on yhä kasvava kysyntä ilmasto- ja ympäristökestäville ratkaisuille. EU:n johtaessa tätä kehitystä se pystyisi varmistamaan, että kansainvälinen kehitysraha kohdentuisi tehokkaisiin ilmastotoimiin eikä ainoastaan uusiin kehitysavun muotoihin.
YK:n ilmastobudjetille on vaadittu tarkempia kriteereitä, jotta annettua rahaa käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti ja kohdennetusti.
Kehitysavullekin on paikkansa ja tarpeensa, mutta ilmastorahan ohjaamisella siihen vähennetään ilmastonmuutoksen hillintää olevia resursseja ja pahennetaan entisestään sosiaalisia haasteita tulevaisuudessa.
EU:n omilla esimerkeillä johtoon
Muutoksen kärjessä hyvien ratkaisujen vienti muualle ei riitä, vaan unionin omienkin päästöjen tulee vähentyä merkittävästi.
Esimerkiksi nykyisellä CRCF-kehyksellä voidaan kompensoida päästöjä vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilta, joilta puuttuu kuitenkin yleinen hiilinielurekisteri. Tällaiset puutteet tulisi korjata hetimiten, jotta omat ilmastotoimet olisivat entistä vaikuttavampia.
Johtajana pääsee lisäksi määrittelemään ilmastotoimien globaaleja standardeja, jotka tulisi varmistaa hyvin eurooppalaisiin ratkaisuihin soveltuviksi. Muutoksessa kannattaa olla suunnannäyttäjä, ei perässähiihtelijä.
EU:lta tarvitaan nyt omia pääavauksia toteutuskelpoiset ratkaisut, ei voivottelu edellä. Ilmastokentällä on johtavuusvajetta, joka täyttyy ajan kanssa lopulta tavalla tai toisella. Unionin sekä globaalin ilmaston ja ympäristön kannalta olisi toivottavinta, että viitan ottaisi entistä vahvemmin kantaakseen EU.
Comments