Hiljattain päättynyt YK:n Bakussa järjestetty COP29 -ilmastokokous ei tuonut isossa kuvassa parannuksia ilmastonmuutoksen hillintään. Kokoukselta ei odotettu suuria linjanvetoja, osittain öljyntuottajaisäntämaan Azerbaidžanin vuoksi.
Kokouksessa eniten huomiota kiinnitettiin ilmastorahoituslupaukseen, joka nousi pitkien neuvottelujen jälkeen lopulta nykyisestä 100 miljardista Yhdysvaltain dollarista 300 miljardiin dollariin.
Vaikka rahoituslupaus kolminkertaistui, ei loppusumma miellyttänyt kaikkia kokoukseen osallistuneita maita, vaan erityisesti kehittyvät maat Intian johdolla pitivät ratkaisuja täysin alimitoitettuna. Vuoteen 2035 mennessä he olisivat halunneet jopa 1,3 biljoonan dollarin rahoituksen.
Kehittyvien maiden, jotka antavat rahoitusta kehittyville maille, joukosta puuttuivat edelleen muun muassa Saudi-Arabia ja Kiina, mitä esimerkiksi ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) kritisoi kovin sanoin Suomen Kuvalehden haastattelussa.
Länsimaille uusia maksuvelvoitteita
Yhdysvaltojen mahdollisesti jäädessä pois sopimuksesta valtaosa sovitusta rahoituksesta lankenee EU:lle. Yhdysvallat on jäänyt omasta YK:n määrittelemästä laskennallisesta ilmastorahoitustavoitteestaan noin 18–37 miljardia dollaria vuosittain.
EU puolestaan tukee kehittyvien maiden sopeutumis- ja hillintäkeinoja jo tällä hetkellä noin 30 miljardilla dollarilla vuosittain ja on varannut vuosille 2021–2027 omiin ilmastotoimiin noin 633 miljardia dollaria.
Merkittävistä rahavirroista huolimatta ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatisi kuitenkin entistä enemmän varoja, sillä vuoteen 2030 mennessä tarvitusta kokonaisrahoituksesta arviot liikkuvat jopa yhteensä 90 biljoonan dollarin suuruusluokassa.
Tällä hetkellä ilmastoinvestointeja tehdään maailmalla EU-komission mukaan noin 600–700 miljardilla dollarilla vuodessa sekä hillintä- että sopeutumiskeinoihin, mikä on selvästi liian vähän uusista panostuksista huolimatta.
Tuhojen korvaus ei hidasta ilmastonmuutosta
Käytännössä rahoitusvälineellä kehittyneet maat tulevat siis korvaamaan kehittyville maille ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen kustannuksia, missä on mukana myös yksityistä rahoitusta.
Ilmastonmuutoksen kustannuksia on toki inhimillistä korvata heikommassa asemassa oleville alueille, mutta väärällä toteutuksella ilmastorahoituslupauksesta voi tulla uusi kehitysavun muoto, jolla ei hidasteta tosiasiallisesti ilmastonmuutoksen etenemistä.
Nykyisin vajaa kolmannes ilmastorahasta ohjataan OECD:n raportin mukaan kehittyvien maiden sopeutustoimiin, joilla rahoitetaan muun muassa teitä, rakennuksia ja viemäreitä ilmastoa paremmin kestäviksi.
Toinen suuri haaste ilmastotoimien kannalta on se, että kymmeniä miljardeja dollareita ilmastorahoituksesta jää käyttämättä kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin mukaan huonon kohdentamisen ja kankean byrokratian takia.
Globaaleilla rahoitusvälineillä pitäisi mielestämme ennen kaikkea panostaa ilmastonmuutosta hidastaviin ratkaisuihin, jolloin myös konkreettisia tuhoja jouduttaisiin korvaamaan vähemmän. Mikäli kestävät ratkaisut eivät saa riittäviä rahoitusvirtoja, uhkaavat tuhojen kustannukset nousta entistä suuremmiksi.
Hiilinieluille kaivattuja päätöksiä
Lähes kymmenen vuotta neuvoteltu Pariisin ilmastosopimuksen artikla 6:n alainen kansainvälinen markkinamekanismi saavutti puolestaan vihdoin osallistujamaiden välillä yhteisymmärryksen.
Hiilimarkkinoita koskeva mekanismi mahdollistaa nyt sen, että Pariisin sopimuksessa mukanaolevat maat voivat tehdä ilmastotoimia oman maansa rajojen ulkopuolella. Päätös lisää näin myös yritysten mahdollisuuksia, jotka haluavat kompensoida oman toimintansa hiilidioksidipäästöjä ostamalla hiilinieluyksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta.
Kansainväliselle markkinamekanismille luodaan standardit, joita valvoo Pariisin sopimukseen kuuluva valvontaelin. Hiilinielualalla käytänteet ovat vaihdelleet eri toimijoiden välillä, mutta säännöstön jälkeen vastuulliset ja vaikuttavat toimijat erottuisivat ansaitsemallaan tavalla.
Reilut pelisäännöt takaavat terveen markkinakilpailun, mitä me Carborealilla arvostamme suuresti. Kun markkina kasvaa sääntelyn selkeytyessä, uskomme hiilinielujen kysynnänkin kasvavan pitkään jatkuneen sumun hälvettyä tältä osin. Mitä nopeammin konkreettiset linjaukset saadaan, sitä parempi se on ilmastonmuutoksen hillitsemiselle.
留言