Vuoden vaihtuessa positiivista kehityskuluista huolimatta tietyt hiilensidonta-alaan liittyvät haasteet tuntuvat seuraavan vuodesta toiseen perässä. Yksi tällainen haaste näyttäisi olevan kaksoislaskennan määrittely, vaikka asia on todellisuudessa hyvin yksioikoinen.
Kaksoislaskennan määrittelyn epäjohdonmukaisuudet liittyvät usein siihen, miten valtion ja yksityisten toimijoiden toimet lasketaan yhteen. Käytännössä kysymys piileekin, onko yksityisten tahojen tekemien toimien mukaan laskeminen valtion lukuihin kaksoislaskentaa vai ei.
Todellisuudessa tämä ei ole kaksoislaskentaa, minkä perusteluihin palataan aivan pian. Valloillaan oleva käsitys määrittelystä johtaa kuitenkin siihen, että harhaluulo toistuu lähes jokaisessa käymässämme keskustelussa ja monet yrityksetkin luulevat asian olevan eri tavalla, joten koimme tarpeelliseksi kerrata faktat kaksoislaskennasta.
Kaksoislaskennassa monia oikeita alatyyppejä
ICVCM (riippumaton kansainvälinen hallintoelin, joka ylläpitää maailmanlaajuista standardia vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla) määrittelee kaksoislaskennan hyvin.
Kaksoislaskennaksi ICVCM määrittelee muun muassa kaksoisvaatimuksen (double claiming), kaksoislaskemisen (double counting), kaksoismyöntämisen (double issuance) sekä kaksoiskäytön (double use).
Kaksoisvaatimuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa kaksi eri toimijaa vaatii itselleen samaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentymistä tai poistumista. Kaksoislaskeminen puolestaan tapahtuu, kun sama vähentymä tai poistuma otetaan huomioon useammin kuin kertaalleen, mistä puhutaan usein myös kaksoiskäyttönä.
Kaksoismyöntämisessä logiikka menee toiseen suuntaan, kun aiempien esimerkkien sijaan samalle päästölle käytetään useampi kuin yksi hiilikrediitti.
Päästöt ja vähennykset valtionkin lukuihin
Siinä missä ICVCM jättää osittain vastaamatta tähän yksityisten tahojen ja valtion väliseen linjanvetoon kaksoislaskennassa, EU-rahoitteinen Marvic-hanke määrittelee rajaa.
EU-maatalouteen hiilenpoistojen valvonta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmiä kehittävä hanke toteaa sivuillaan, että kun valtion sisällä aiheutuvat yrityksen päästöt (esimerkiksi taakanjakosektorilla) lasketaan valtion päästöihin, on luontevaa, että vastavuoroisesti valtion sisällä tapahtuvat arvoketjujen vähennykset lasketaan myös valtion kompensointeihin.
Kaksoislaskentaa ei siis ole, kun Suomessa toteutettavat hiilensidontatoimet lasketaan myös Suomen valtion hiilensidontaan, sillä päästötkin lasketaan samalla tavalla.
Vaikka Suomen nykyiset metsät ovat osa valtion laskentaa, uudet istutushankkeet ovat uusia ilmastotoimia, joilla voidaan käydä kauppaa ilman kaksoislaskennan toteutumista.
Myös maiden välisen kaupan rajat huomioitu
Maiden sisällä laskentakaava toimii aukottomasti, mutta kotimaan keskusteluissa valtioiden välinen mahdollinen yli- tai alijäämäkauppa hiilinieluista on nostettu esille seuraavaksi kaksoislaskentaongelmaksi.
Markkinapaikka sen tyyppiseltä hiilinielukaupalta puuttuu vielä toistaiseksi, mutta EU-asetus 2023/839 asettaa kaupankäynnille jo nykyisellään selvät kriteerit ja rajat. Jos valtio haluaisi myydä omia hiilinielujaan tai muilla toimilla saavutettuja päästövähennyksiään, tulee sen ensin osoittaa ja selvittää, ettei kyseistä kompensaatiota ole jo käytetty muualla.
Lisäksi hallituksen esityksessä uudeksi jakeluvelvoitelaiksi (HE 121/2024) todetaan suoraan, että mikäli toimijat haluavat käyttää uutta joustomekanismia, sen toimien tulee tapahtua Suomessa, missä myös maankäyttösektoria saa hyödyntää ilman kaksoislaskentaa.
On kuitenkin tärkeää, että valitut ilmastotoimet tehdään laadukkaiden ja toimivien standardien, kuten esimerkiksi CRCF-asetuksen mukaisesti. Näin varmistetaan, että tehdyt toimet aikaansaavat oikeasti haluttuja ilmastovaikutuksia.
Tarkemmalla tutkinnalla kaksoislaskenta onkin tarkasti määritelty myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Päättäjiltä niin Suomessa kuin EU-tasolla vaaditaan nyt selväsanaisuutta ja oikeaan kaksoislaskentaan puuttumista, jottei koko ala joudu huonoon valoon valitettavan yleisen harhaluulon vuoksi.
コメント